14. joulu, 2014

Tulomatkan tarina Hki - Fuengirola

Matkalla Helsingistä Fuengirolaan – kilometrejä ja haasteita

Helsinki Vuosaari 26.11.2014 (ke) klo 15 ajo FinnStar-laivaan. Varustamo on Finnlines, ja laiva on rakennettu Italiassa. Tällä keskiviikon lähdöllä oli hyvin vähän kuljetettavaa. Henkilöautoja ja matkailuautoja oli alle 20 ja rekkojakin vain parikymmentä. Hyttini oli basic, enkä ikkunaa merelle edes kaivannut. Laiva irtosi laiturista klo 17:30, ja sitä ennen oli baari matkustajille jo auki. Illalla nautin hyvän päivällisen buffet-pöydästä. Yön nukuin hyvin, eikä merenkäyntiä ollut. Puuroaamiaisen jälkeen päivitin facebookia ja luin uutuuskirjaa Antti Holma ”Järjestäjä”. Lounaan jätin väliin (oikeastaan se oli brunssi), ja päivällisen jälkeen alkoi Travemundeen saapumisen odotus.

Lubeckiin ajo 40 km. Saapuminen tuttavapariskunnan kanssa klo 23 Campingplatz Lubeck-Schönböckeniin. Soitin päivystysnumeroon ja sain ohjeet valita paikka ja etsiä taskulampun valossa sähköpistoke. Aamulla yöpymisen maksaminen ja lähtö tielle A1. Tuttavat suuntasivat länteen ja sieltä alas Portugaliin. Minä valitsin reitin, jossa olisi mahdollisimman paljon ajoa Saksassa ja Sveitsissä.

Ensimmäinen eksyminen. Tietyö-umwegin vuoksi ajoin huomaamattani Bremenin suuntaan, kun tarkoitus oli ajaa ohi Hampurin. Tästä poikkeamasta tuli noin 100 lisäkilometriä. Kyllä oli upea ajaa Saksan laadukkaasti rakennettuja autobahneja pitkin: neljää-viittä kaistaa samaan suuntaan. Rekkaliikennettä oli valtavasti, aina koko oikeakaista täynnä ja ajoittain jopa kaksi oikealla olevaa kaistaa. Saapuminen Hannover Munde -pikkukaupunkiin ja yöpyminen keskustan matkaparkissa. Sähköpistokeautomaattiin euron kolikko, ja Huugo sai sähköt. Perjantaina 29.11.2014 matkaa oli kertynyt 638 km ja keskinopeudeksi muodostui 93 km/h.

Saapuminen Sveitsiin kolmantena matkapäivänä 30.11.2014.  Rajalla sain moottoritietarran (20 e) tuulilasiin. Liikenne oli tosi kurinalaista, ei nopeita ohituksia saksalaiseen tyyliin, ja säntilliset nopeusrajoituksien noudattamiset. Tiet olivat kuin mahonkipöytää. Tunneleissa ajo oli myös visuaalinen elämys, pimeää, mutta kirkkaat kaistavalot ja edessä ajavien punaiset ledit leikkivät valoinstallaatiota. Audeissa näytti olevan komeimmat takavalot. Fordeja en nähnyt yhtään. Navigaattori (Aki M.:n nimeämä Neiti) opasti Bern Hinterkappalen Campingiin. Alue oli suljettu, mutta erään saksalaispariskunnan kanssa nostimme puomin ylös ja ajoimme sisään. Pistokepaikat löytyivät. Päivän saldo 494 km ja keskinopeus 96 km/h.

Yöllä satoi. Olin valinnut ed. illan pimeydessä nurmikkopohjaisen paikan. Huugo ei siitä liikahtanut, ei eteen, ei taakse. Vetopyörät heittivät kuraa, mutaa ja ruohikon suikaleita vain lensi, ja pyörät upposivat syvemmälle pehmeään, liukkaaseen ruohokenttään. Tunnin hikoiltuani ja lapioiden tuli ystävällinen herrasmies oma-aloitteisesti Kia-citymaasturillaan vetämään 4200 kg painavan Huugon. Otin varustelaatikosta 10 tonnin kuorman kestävän keltaisen hinausliinan. Huugo nousi ylös, ja matka saattoi jatkua, mutta olin suunnitellusta lähtöajasta jo lähes kolme tuntia jäljessä. Saapuminen Ranskaan eikä aiheuttanut mitään tullimuodollisuuksia. Maan tunnisti vaihtuneen muista syistä, kuten autokanta muuttui saksalaisista merkeistä ranskalaisiin, opasteet ranskaa, usein maksullisia moottoriteitä ja niiden runsaat portit ja puomit. Poistumisen moottoritieltä ohjasin Avignon-kaupungin tuntumaan Mornas-kylään isolle ostos- ja tankkauskeskukselle.

Ilta pimeni, ja päivän kilometrit olivat yli 400, joten päätin olla etsimättä campingiä. Pysäköin campereille merkittyyn parkkiruutuun. Siinä ei ollut muita, vain rekka- ja henkilöautopaikat olivat vilkkaassa käytössä. Keskus oli auki 24 h, vertaa meidän ABC-asemat, sama konsepti, mutta toteutus oli viisi kertaa suurempi. Huugon varusteet säädin kaasukäytölle (lämpö, vesi, jääkaappi). Ohjaamon asensin keskuslukitukselle ja matkustamon oven sisältä ns. takalukkoon. Siirryin mukavaan ylävuoteeseen (joka yöksi lasketaan keskiosasta alas), luin kirjaa ja nukahdin noin klo 23.

Tämä ei voi olla totta. Tavoitteeni oli jatkaa matkaa jo klo 7, mutta oloni oli huono ja kummastelin, miten ohjaamon uudet kumimatot tuoksuvat pisteliäältä. Vasta kello 9 nousin aamiaiselle. Ihmettelin, miksi siniset ajokenkäni ovat kuljettajan istuimella. Katsoin niitä. Olin pessyt niistä illalla Sveitsin kurat pois. Miksi olen ne laittanut istuimelle? Aamiaisen valmistus jäi kesken. Missä on illalla valmiiksi asettamani ajosuunnitelma, tekstiiliolkalaukkuni, asiakirjaolkalaukkuni ja ohjaamon tavarat? Ohjaamon oikea ovi oli raollaan. Keskuslukitus ei liikahtanutkaan. Auton ulkopuolelle oli heitelty kartat, aurinkolasit, ajohansikkaat. Pehmonalle Aslak oli poissa.

Sitten tajusin: minut on ryöstetty. Poissa olivat ajokortti, passi, iso ja pieni lompakko, kahdet creditcardit (OP Visa ja MasterCard Nordea), iPhone-puhelin, Samsung Galaxy -tabletti. Myöhemmin selvisi muutakin tavaraa kadonneeksi. Olin nukkunut ylävuoteessa, ja alhaalla lattia- ja sohvatasolla oli ryömitty ja kerätty tavaroita. Juoksin ostoskeskukseen. Pyysin hälyttämään poliisin. Kukaan ei puhunut englantia. Käsillä viittoiltiin. Kassaneiti soitti johonkin, todennäköisesti poliisille. Hän piirsi minulle pienelle lapulle jotain, josta ymmärsin, että 10 km päässä olisi poliisiasema. Tekstinä oli ORANGE.

Viiden kilometrin ajon jälkeen ilmestyi moottoritieltä poistuminen Orange-kaupunkiin. Sinne! Huugo jäi maksullisen tien monien puomien taakse, koska minulla ei ollut maksaa tiemaksua automaattipuomeilla, ei korttia, eikä käteistä. Kävelin kaupunkiin. Viidessä minuutissa löysin poliisiaseman. Siellä oli pitkä jono ja sain vuoronumeron. Yritin esittää asiaani kahdelle eri virkailijalle, mutta en tullut ymmärretyksi. Minut ohjattiin poliisipäällikön huoneeseen. Sain kerrottua asiani ja tulin ymmärretyksi. Tehtiin pöytäkirja (ranskaksi). Tosi tärkeää oli se, että sain soittaa Pariisin Suomen konsulaattiin. Sieltä ystävällisesti soitettiin veljelleni Poriin. Jaakko-veli sankarillisesti sulki korttini, verkkopankkini ja sim-korttini. Vain kaksi tuntia ja sain käteisrahaa tällaista reittiä pitkin: Jaakko-veli – Porin matkahuollossa Western Unionin toimipiste – Orange-kaupungin paikallisposti. Jaakko soitti poliisiasemalle minulle koodit ja turvakysymyksen vastauksen. Sain rahaa ja huokaisin.

Puomi. Oli tosi vaikea saada poliiseja ymmärtämään, että Huugo on puomin takana, enkä voi jatkaa matkaa. Minut pyydettiin pieneen pystyperäiseen Renault-autoon kolmen poliisin kanssa. Tuntui kuin olisin istunut elokuvaan. Tiukkailmeiset koppalakki- ja pistoolivarustetut poliisit tarkastivat, että sidoin turvavyöni kiinni. Ajoimme katselemassa parkkipaikkoja. Ymmärsin heidän olettaneen autoni jääneen jonkin parkkipaikan puomin taakse. Onneksi näin tietullin portit ja puomit, ja siten löysimme Huugon. ”No, no”, ymmärsin, ettei asia kuulu heille, vaan tielaitokselle. Jäin tielaitoksen puomivalvontatoimiston ovelle: ”Lounastauko 2 h”. Poliisit poistuivat. Katsoin ”elokuvaani”: eivät nuo olleet tom-of-finland-tyyppiä, komeita vain, mutta eivät pamputtajia. Puomi nostettiin parin tunnin odottamiseni jälkeen, mutta siitä vaivasta saan 7 euron laskun Suomeen. Voi arvata, maksanko.

Päivä 1.12.2014 oli jo iltapäivässä. Sain ostettua paikallis-prepaid-liittymän varapuhelimeeni. Varmistin veljeltäni, miten sulku- ja muut asiat olivat Suomessa järjestyneet. Hädissäni ja paniikissa olin pyytänyt sulkemaan kaikki pankkikorttini ja kaikki sim-kortit. Vasta illalla muistin ns. kolmannen turvakätköni, jossa oli varapuhelin, vara-sim, yksi MasterCard ja 100 euroa käteistä, verkkopankkitunnukset ja onneksi kopiot passista, ajokortista jne. Mutta paniikissa tuli suljettua kaikki, myös varakortti ja verkkopankkitunnukset. Niillä olisin voinut jatkaa heti matkaani. Nets / Luottokunnasta sain tietää, että OP Visa -korttiani oli ehditty käyttää 3000 eurolla. Nordeasta sain tietää MasterCardin käytön olleen 400 euroa. Vielä sulkujen jälkeenkin kortteja oli yritetty käyttää.

Yritin rauhoittua. Jäin yöksi Orangen keskustan isolle, vilkkaalle, parkkipaikalle, varasin neljän auton parkkiruudut. Päivän km-saldossa ei ole kehuttavaa, vain 30 km. Tein paperille Pohjola Vakuutus Oy:lle matkatavaravahinkoilmoituksen (uushankinta-arvot yhteensä 3800 euroa) ja Nets / Luottokunnalle oikaisupyynnön rikollisen toiminnan aiheuttamasta saldohävikistä.

Suuntana Espanja ja se oli komeaa ajoa pitkin itärannikkoa. Yritin etsiä camping-paikkaa Costa Bravan alueelta, mutta Neiti ei edes tunnistanut valtatie A7 / E15. Valitsin vilkkaan parkkipaikan Sant Antoni -kaupungin keskustassa. Ajosaldo 435 km. Päivä oli 2.12.2014, ja seuraavana päivänä löysin kaupungin ainoan ympärivuotisen campingin. Jäin psyykelevolla kahdeksi yöksi Camping International Sant Antoniin. Suoritin arkiaskareita. Pesin Huugon ulkopinnat, ja se on neljän tunnin työ. Luin loppuun Antti Holman ”Järjestäjä”-kirja ja aloitin Pajtim Statovcin ”Kissani Jugoslavia”-teoksen.

Tiestö ja maisemat vain paranivat, kun 5.12.2014 tavoitteeni oli saapua Costa Blancan alueelle Benidorm-kaupunkiin. Löysin helposti Camping Villamarin ja jäin kahdeksi päiväksi. Kaupunkia tunsin jo aiemmilta lentomatkoiltani vuosien takaa. Saldo 602 km, keskinopeus 92 km/h.

Huugon merkkipäivä! Ajo jatkui tietä A7 ja E15. Torremolinos aukeni merenrannassa auringossa kylpien. Sinne! Miksi? Huugon mittariin tuli 20.000 km. Syytä juhlaan! Camping Torremolinos löytyi helposti ja kaupunki on minulle ennestään tuttu. Saldo 588 km, keskinopeus 86 km/h.

Saapuminen Fuengirolaan 8.12.2014. Vertaistukeni ja Fugessa talvehtivat A. ja E. avustivat minua pankki- ja viranomaisasioissa.

Teknisiä dataa. Koko matka 3343 km. Keskikulutus dieseliä 11,2 litr/100 km. Takarenkaat pyrkivät lämpenemään ja olivat 6.0-paineisinakin lommollaan, josta syystä ajo kulutti ulkoreunoja. Myös eturenkaista yllättäen kulutuspintaa oheni. En osaa arvioida, paljonko taka-akselilla on painoa, kun vaaka Vuosaaressa osoitti 4260 kg.

Oppia ikä kaikki.
1. Ei yöpymisiä vartioimattomilla paikoilla.
2. Jos on epäilyttävää, niin ohjaamon ovet sisältä kuormaliinalla tai ketjulla yhteen. Matkustamon ulko-oveen pitää asentaa turvalukitus.
3. Huugo tarvitsee varashälyttimen. Ihmettelen nyt että keskuslukituksen yhteydessä ei sellaista ole.
4. Epäilyttävissä paikoissa pitää kätkeä varkaita kiinnostavat tavarat huolellisesti. Toisaalta ei camper-elämää voi jatkaa niin, että joka ilta pelkää tulla ryöstetyksi.

Talvehdin täällä Fuengirolassa 2 tai 3 kuukautta. Neljäs kuukausi joko Portugalin eteläosassa tai Torremolinoksessa. Mukavaa joulun odotusta!